keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Pettymyksiä

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen lainannut luettavani kirjastosta. Valitettavasti en ole pitänyt lainkaan kirjaa siitä, mitä kaikkea olen tuona aikana ehtinyt lukea. Kun luin jonkun mielenkiintoisen arvion lehdestä tai netistä, tein kirjasta varauksen ja lukaisin sen.

Suurin osa kirjoista oli pettymyksiä. Minä kaipaan kirjalta isoja tarinoita tai ainakin jonkun kivuliaan koukun, joka raapaisee sisältä, saa laittamaan kirjan hetkeksi sivuun ja ajattelemaan.
Tällaisia kirjoja matkan varrelle on osunut muutama. Esim. Pekka Hiltusen Iso oli tällainen kirja. Samoin Päivi Storgårdin Keinulaudalla. 

Nykykirjallisuudessa tökkii ilmeisesti postmodernismi. En voi sietää kirjoja, joissa tarinaa kuljetetaan useamman kertojan näkökulmasta. Kirjoitetaan sama tarina kahteen kertaan ja ehkä jopa hiukan huijataan lukijaa. Pöh. Ihan turhaa kikkailua. 

Koen myös turhauttavaksi lukea pelkkää ihmissuhteiden puimista ilman mitään kiinnekohtaa ympäröivään todellisuuteen ja yhteiskuntaan. Ehkä 2000-luvun alun kirjallisuudelle on tyypillistä, että se käsittelee korostetusti yksilöiden ongelmia ja kohtaloita.

Siksi nyt onkin hyvä aika alkaa penkoa kirjahyllyään ja lukea uudelleen niitä kirjoja, jotka ovat aikoinaan minua puhuttaneet. Miten aika on kohdellut niitä? Sykähdyttävätkö ne enää? 

Aion myös tarttua niihin oikeasti lukemattomiin kirjoihin. Ja toki aion välissä lukea myös kirjaston kirjoja ja kirjoittaa niistäkin muutaman rivin tänne. 

Oikein mielenkiintoista lukuvuotta 2014 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti