Vuosi 2015 on lopuillaan. Tänä vuonna kirja / viikko -tahti jäi muutamaa kirjaa vajaaksi.
Koko vuosi on ollut lukemisen kannalta jotenkin hankalaa. Aikani menee kaikkeen muuhun, lähinnä somessa riekkumiseen. Tähän tilanteeseen on tultava muutos. On vain alettava lukea enemmän.
Joka vuosi lukeminen näköjään jumittuu johonkin teokseen. Viime vuonna tähän aikaan jumitin Tohtori Zivagon parissa. Tänä vuonna juutuin Tikliin. Lopulta vain selasin sen puolen välin jälkeen loppuun. Pääsinpäs eroon siitä järkäleestä! Ehkä siitä on jäänyt minuun tunnelmia ja välähdyksiä, aivan kuten huomaan Tohtori Zivagostakin minuun jääneen.
Tämän vuoden ehdottomia helmiä ovat olleet seuraavat kirjat:
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä he tekevät.
Aila Meriluoto: Tältä kohtaa
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
John Boyne: Kuudes mies
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Vain siis joka kymmenes kirja säväyttää. Eikä näistä yksikään ollut ns. veret seisauttava kirja, jonka jälkeen ei pysty edes aloittamaan uutta kirjaa vähään aikaan.
Tänä vuonna olen lukenut aika paljon sukututkimukseen ja historiaan liittyvää kirjallisuutta. Olen senkin lisännyt listaan.
maanantai 21. joulukuuta 2015
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Ensimmäisen puolikkaan satoa
Puolessa vuodessa olen lähes päässyt tavoitteeseeni eli kirja / viikko tahtiin. Alkuvuonna luin siis jonkin verran runokirjoja. Sopivana piristysruiskeena toimi Aila Meriluodon päiväkirja Tältä kohtaa. Sen jälkeen pakkoluin muutamia novellikokoelmia ja kirjoittajaoppaan. Olen lueskellut myös jonkin verran muiden kirjojen ohella tietokirjoja, joista Suomen kansankulttuuri valitettavasti jäi kesken.
Romaaneja olen tänä vuonna lukenut 12. Tähän astisista lukukokemuksista ehdottomasti parhaat ovat olleet Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä he tekevät ja John Boynen Kuudes mies.
Gardellinen triologian kolmas osa ei koskettanut yhtä paljon kuin kaksi edellistä, vaikka etukäteen suorastaan pelkäsin tarttua kirjaan.
Uusia miellyttäviä tuttavuuksia ovat olleet Amos Oz, Anna Kortelainen, Sirpa Kähkönen ja Pajtim Statovci. Tua Harno ja Maeve Binchy olivat astetta kevyempiä ja viihdyttäviä. Nämä kaksi viimeksi mainittua ovat kirjoja, jotka vapautin kiertoon eli ne ovat ns. book crossing -kirjoja.
Minulla on vielä yhdeksän kirjaston kirjaa lainassa. Nyt olen vihdoin päässyt toteuttamaan tämän blogin alkuperäistä tavoitetta ja alkaa lukea oman kirjahyllyn kirjoja ja laittaa niitä jakoon. Tänään aloitin Jari Tervon Esikoisen ja aika näyttää, jääkö se kirjahyllyyni, vai käynkö vapauttamassa sen jonnekin kahvilaan.
Romaaneja olen tänä vuonna lukenut 12. Tähän astisista lukukokemuksista ehdottomasti parhaat ovat olleet Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä he tekevät ja John Boynen Kuudes mies.
Gardellinen triologian kolmas osa ei koskettanut yhtä paljon kuin kaksi edellistä, vaikka etukäteen suorastaan pelkäsin tarttua kirjaan.
Uusia miellyttäviä tuttavuuksia ovat olleet Amos Oz, Anna Kortelainen, Sirpa Kähkönen ja Pajtim Statovci. Tua Harno ja Maeve Binchy olivat astetta kevyempiä ja viihdyttäviä. Nämä kaksi viimeksi mainittua ovat kirjoja, jotka vapautin kiertoon eli ne ovat ns. book crossing -kirjoja.
Minulla on vielä yhdeksän kirjaston kirjaa lainassa. Nyt olen vihdoin päässyt toteuttamaan tämän blogin alkuperäistä tavoitetta ja alkaa lukea oman kirjahyllyn kirjoja ja laittaa niitä jakoon. Tänään aloitin Jari Tervon Esikoisen ja aika näyttää, jääkö se kirjahyllyyni, vai käynkö vapauttamassa sen jonnekin kahvilaan.
Tunnisteet:
Aila Meriluoto,
Amos Oz,
Anna Kortelainen,
Jari Tervo,
John Boyne,
Jonas Gardell,
Jussi Valtonen,
Maeve Binchy,
Pajtim Statovci,
Sirpa Kähkönen,
Tua Harno
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
Kirjavuosi 2015
Kovin hitaasti ja takkuillen on alkanut oma kirjan vuoteni 2015. Aloitin vuoden lopussa lukea Boris Pasternakia ja alkuinnostuksen lukeminen hyytyi moneksi viikoksi. Tänä viikonloppuna rykäisin kakkososan loppuun ja pääsin lukemaan muita kirjahyllyssä odottavia teoksia.
Arto Lappi:
Kärpäshäiriö
Sammakko. 2014
Aion aluksi lukea pois kaikki runoteokset. Aloitin Arto Lapin Kärpäshäiriöllä. Kirja on pelkästään esineenä tavattoman kaunis. Se on pieni ja päällystetty vanhanaikaisella kasvioaiheisella kuosilla.
Runot ovat lyhyitä, selkeitä ja puhuttelevia. Ne ovat arkipäiväisiä huomioita ympäristöstä ja luonnosta. Joissakin runoissa pohditaan ihmisten välisiä suhteita ja kyseenalaistetaan.
Lapin runot ovat sanastoltaan ja rytmiltään juuri sellaisia runoja, jotka minä koen omimmikseni. Niissä ei ole turhaa kikkailua tai paatosta.
Tämän runokirjan lainasin kirjastosta, mutta voisin hyvin alkaa ostaa Lappia myös omaan hyllyyni.
Arto Lappi:
Kärpäshäiriö
Sammakko. 2014
Aion aluksi lukea pois kaikki runoteokset. Aloitin Arto Lapin Kärpäshäiriöllä. Kirja on pelkästään esineenä tavattoman kaunis. Se on pieni ja päällystetty vanhanaikaisella kasvioaiheisella kuosilla.
Runot ovat lyhyitä, selkeitä ja puhuttelevia. Ne ovat arkipäiväisiä huomioita ympäristöstä ja luonnosta. Joissakin runoissa pohditaan ihmisten välisiä suhteita ja kyseenalaistetaan.
Lapin runot ovat sanastoltaan ja rytmiltään juuri sellaisia runoja, jotka minä koen omimmikseni. Niissä ei ole turhaa kikkailua tai paatosta.
Tämän runokirjan lainasin kirjastosta, mutta voisin hyvin alkaa ostaa Lappia myös omaan hyllyyni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)