Katja Kettu:
Kätilö
WSOY 2011
Pitkästä aikaa otin luettavan kirjan omasta kirjahyllystäni. Olin ostanut Kätilön pokkarina ainakin vuosi sitten ja eilen tartuin siihen sen enempää suunnitelematta.
Kirjan kieli ja kerronta imaisi mukaan välittömästi. Ihastelin Ketun lauseita ja sanastoa.
Tarinan edetessä tuo taika katosi.
Kätilössä, kuten monissa muissakin 2000-luvun romaaneissa, käytetään useaa näkökulmaa. Tässä romaanissa niitä oli kolme. Toinen muotiseikka tuntuu olevan kahden eri aikatason käyttö. Kätilössä niitä oli loppu mukaan lukien jopa kolme.
Lukijana koen useat näkökulmat ja aikatasot väsyttävinä ja energiaa vievänä. Tarinaan ei voi heittäytyä kunnolla, jos koko ajan pitää olla skarppin kuka puhuu ja milloin puhuu.
Kun aloin lukea kätilöä, minua varoitettiin sen rankkuudesta. Olen viime aikoina lukenut aika paljon sotia käsitteleviä kirjoja, joten tämän romaanin rankkuus ei ylittänyt aikaisempia lukukokokemuksia, ja hyvä niin! Inhoan väkivallalla mässäilyä, eikä ihmisen pahuudesta lukeminen ole koskaan miellyttävää eikä sen pidä ollakaan. Seksuaalinen hyväksikäyttö on aina yhtä ällöttävää ja tuomittavaa.
Kirjassa kuvattu vapaaehtoinen ja aikuisten kesken harjoitettu seksi (oliko asia nyt kyllin asiallisesti muotoiltu) oli luonnollista ja rehevää. Se ei ollut liian alleviivaavaa vaan ihan sitä itseään, Tykkäsin siis.
Hieman epäuskottavaksi tarinan teki sen, kuinka näppärästi näiden ihmisten kohtalot olivat lomittuneet toisiinsa. Elämä on toki sattumuksia täynnä, mutta harvoin piirit sentään ovat ihan näin pieniä.
2000-luvun romaaniksi Kätilö oli kuitenkin ihan kelpo teos, Kannattaa lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti