Sjöwall & Wahlöö
Kadonnut paloauto
Karisto
2005 (1967)
Rakastan ruotsalaisia dekkareita ja niistä tehtyjä TV-sarjoja. Wallanderiin tutustuin aikoinaan ensin kirjojen kautta, mutta Beck oli minulle pitkään pelkkä TV-tuttavuus. Muistaakseni olen joskus aikaisemmin hypistellyt jotain Sjöwallin ja Wahlöön dekkaria kirjastossa, mutta Kadonnut paloauto on ensimmäinen lukemani Beck-romaani. Se tarttui mukaani pari viikkoa sitten kirpputorilta.
Dekkari on kirjoitettu 1960-luvulla. Kadonnut paloauto on viides suomennettu Beck-dekkari. Se poikkeaa tyyliltään Henning Mankellin dekkareista. Kirjassa oli enemmän jaarittelua ja yllättävää oli myös se, että romaanin tapahtuma-aika venyi useammaksi kuukaudeksi. Se teki siitä todenmukaisemman. TV-sarjoissa ja nykydekkareissa tunnelma pyritään pitämään tiiviinä ja siksi tapahtumat etenevät vauhdilla, jotta lukijan mielenkiinto ei herpaannu hetkeksikään. Verkkainen tahti oli siksi oikeastaan mukavaa vaihtelua.
Dekkareissa päähenkilönä on yleensä tutkintaa johtava poliisi. Tässä kirjassa kuva Martin Beckistä jäi mielestäni hieman ohueksi. Tai sitten hän ei näyttäytynyt yhtä särmikkäänä kuin TV-elokuvissa. Beck oli tässä teoksessa hieman eksyksissä omassa elämässään. Hän asuu yhdessä perheensä kanssa, mutta välit vaimoon ovat haalenneet. Ehkä jo seuraavassa kirjassa he ovat ajatuneet avioeroon. Merkit siitä ovat ilmassa.
Ehdottomasti mielenkiintoisin hahmo kirjassa on Gunvald Larsson. TV-elokuvissakin hän on hieman arvaamaton ja melkoinen kuuma kalle, mutta kirjassa hänen röyhkeytensä on vieläkin ilmeisempää ja kutkuttavampaa. Ihanan inhottava tyyppi. Jo pelkästään hänen takiaan haluan lukea lisää Beck-romaaneja.
Juoni oli poliisiromaanille tyypillinen. Tapahtuu rikos, jota selvitetään. Tapahtumaketju on aluksi epäselvä, mutta palapelin palaset loksahtavat vähitellen paikoilleen ja rikollinen saadaan kiinni. Maailma ei välttämättä pelastu, mutta onpahan taas yksi selvittämätön rikos vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti