Minna Lindgren
Kuolema Ehtoolehdossa
Teos 2013
Molemmat vanhempani ovat reilusti yli 80-vuotiaita. Tänä talvena he molemmat ovat olleet sairaalahoidossa pitkiä jaksoja ja nyt meidän pitäisi miettiä, mikä olisi heille sopivin asumismuoto jatkossa. Äitini on fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta hänen muistisairautensa on edennyt nopeasti viimeisten kuukausien aikana. Hän on tällä hetkellä hoidossa muistisairaiden osastolla. Isäni päässä ei ole mitään vikaa, mutta hän on fysiikaltaan kovin heiveröinen ja tarvitsisi siksi apua jokapäiväisiin toimiinsa.
Tätä taustaa vasten tartuin Lindgrenin kirjaan innokkaasti. Kirjan alussa minua kuitenkin alkoi harmittaa, sillä kirjan henkilöt olivat mielestäni kovin epärealistisia. 90-vuotiaat vanhukset toimittelivat omia askareitaan virkeinä ja skarppeina ja asustivat mukavassa palvelutalossa. Olin suorastaan kateellinen heille, kun vertasin heidän olosuhteitaan omien vanhempieni tilanteeseen.
Kirjan puolivälissä tunnelma kuitenkin muuttuu. Siiri Kettusen ystävä Irma alkaa unohdella asioita ja muuttua vainoharhaiseksi. Siiri viettää yksin joulua palvelutalossa, jossa puitteet eivät olekaan niin lämpöiset ja kotoiset. Tämän tunnelma minäkin aloin jo tunnistaa todellisuudeksi.
Lindgrenin teos on dekkari, jossa yritetään selvittää palvelutalon asukkaihin ja henkilökuntaan kohdistuneita rikoksia. Sitä ei olekaan tarkoitettu luettavaksi realistiseksi selonteoksi vanhustenhoidon nykytilasta. Tästä huolimatta se on myös kantaaottava ja paljastava kirja. Kahden vanhuksen omaisena pystyn samaistumaan kirjan henkilöihin. Ja se, että vanhukset kuvataan vireiksi ja toimivaltaisiksi yksilöiksi luo toivoa siitä, että itsekin voisi elää mahdollisimman mielekästä elämää loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti