Riina Katajavuori
Wenla Männistö
Tammi, 2014
Innostuin tosissani äänikirjoista. Valitsin Riina Katajavuoren Wenla Männistön automatkojeni piristäjäksi. Minulla ei ollut oikein mitään käsitystä kirjasta, muuta kuin se, että siinä leikitellään Kiven Seitsemän veljeksen henkilöillä.
Aluksi kirja ei oikein sytyttänyt. Onneksi olen Seitsemän veljestä on minulle tuttu kirja, joten yhtäläisyyksiä oli helppo poimia. Muutaman työmatkan jälkeen kerronta alkoi miellyttää. En niinkään välitä niistä pätkistä, joissa kertojana on Wenla, ne ovat toisinaan jopa hieman vaivaannuttavia ja usein jopa kommentoin typerän tytönheitukan ajatuksen juoksua. Minä odotan niitä pätkiä, joissa Alli, Kaisa tai Marja, kirjan aikuiset naiset ja äidit pääsevät ääneen. Heissä on mystistä vahvaa naisenergiaa, johon minun on helppo samaistua.
Katajavuoren kieli on lyyristä ja soljuvaa. Se jää soimaan päähän pitkään ajomatkan jälkeen. Mitä enemmän teosta kuuntelen, sitä vakuuttuneempi olen, että tämä on paras tähän asti "lukemani" teos tänä vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti