Outi Pakkanen:
Katso naamion taa.
Loisto.
Rakentelin aitan vintille kirjahyllyä ja käteeni osui Outi Pakkasen dekkari. Tätä kyseistä kirjaa oli käsitelty ohimennen Kuinka rikosromaanini ovat syntyneet -kirjassa ja päätin lukaista sen välipalaksi. Muistaakseni olin lukenut sen jo aikaisemminkin, mutta kuten dekkareiden kohdalla yleensä, minulla ei ollut mitään hajua siitä, mitä siinä tapahtuu.
Kirjan henkilöt olivat jotenkin yliampuvia ja kalseita. Hillitty Leila, hänen pikkuvanha poikansa Jussi, Leilan varakas aviomies Anders ja hänen mielisairas sisarensa Kristiina eivät oikein päässet nahkani alle. Tottakai asiaan kuului, että Leilalla oli salattu menneisyys, josta kuvioihin yllättäen tupsahtanut ex-miesystävä on tietoinen. Henkilögalleriaan kuuluivat myös Leilan veli, Andersin ja Kristiinan Mervi-serkku ja se iänikuinen Anna Laine, jonka merkitys näissä kirjoissa ei ole oikein minulle auennut. Pakkasen mukaan lukeva yleisö on kiintynyt häneen, minä en valitettavasti kuulu hänen ihailijoihinsa.
Laituriseurana tämä kirja meni ihan mukavasti. Tuskin enää tänä vuonna luen yhtäkään Pakkasen dekkaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti