Alice Munro
Viha, ystävyys, rakkaus
Tammi 2002
En ollut koskaan kuullutkaan Alice Munrosta ennen kuin luin hänen saaneen Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Kesäloman alussa kuljeskelin ystäväni kanssa kirjakaupassa ja näin pokkaripöydällä hänen novellikokoelmansa, jonka hetken mielijohteesta ostin.
Jostakin syystä minulla oli alkuoletuksena, että Munro kirjoittaa samaan tapaan kuin Doris Lessing. Se ei ollut hyvä asia. Ilokseni huomasin, että Munron teksti, henkilöt, miljöö ja tarinat ovat huomattavasti keveämpiä ja raikkaampia. Yhtäkään henkilöä ei ole vedetty överiksi, jokainen on kuvattu rakastavasti ja inhimillisesti. Munro kuvaa ihmisiä tietyssä ajassa ja paikassa, hän taustoittaa henkilöiden mennyttä elämää ja saa lukijan hyväksymään, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Raikkaan tuulahduksen tuo myös se, että novellit tuntuvat sijoittuvan nykyaikaan.
Kirjastossa poiketessani lainasin pari muuta Munron novellikokoelmaa. Suosittelen lämpimästi!
Oman Munroni annan mielelläni lainaan ja koska se on pokkari, ei haittaisi, vaikka se unohtuisi jollekulle. Ehkäpä minä jopa vapautan tämän kirjan ja seuraan sitten netistä, mihin kaikkialle se löytääkään tiensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti