Ben Furman: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus
WSOY. 1997
En tiedä, miksi nappasin tämän kirjan kirjastosta. Ben Furman oli 1990-luvun lopussa tuttu naama telkkarista ja naistenlehtien sivuilta. Hän vaikutti mukavalta ja leppoisalta tyypiltä, mutta muistaakseni en tuolloin lukenut hänen kirjojaan, vaikka minusta oli tullut ensimmäistä kertaa äiti vuonna 1996 eli vuotta ennen tämän kirjan ilmestymistä.
Ehkä tämän kirjan aihe ei puhutellutkaan minua silloin, enkä nytkään tarttunut siihen itseni takia. Juurikin tällä viikolla olen pohtinut sitä, että oma elämäni oli melko vaivatonta ja helppoa kolmikymppiseksi asti. Kova elämänkoulu alkoi vasta 2000-luvun puolella ja tuo opintaival tuntuu olevan edelleen kesken. Tämä elämänvaihe kattaa minun lasteni lapsuuden ja ehkä siksi halusin lukaista Furmanin kirjan juuri nyt, kun poikani ovat itsenäistymässä ja aloittelemassa omaa elämäänsä.
Kirjaan on koottu ihmisten selviytymistarinoita, joita Seuran ja Kodin Kuvalehden noin 300 lukijaa on kirjoittanut Furmanille. Heitä pyydettiin vastaamaan kolmeen kysymykseen:
1. Mikä on auttanut sinua selviytymään vaikesta lapsuudestasi?
2. Mitä vaikea lapsuutesi on sinulle opettanut?
3. Miten olet myöhemmin elämässäsi hankkinut niitä kokemuksia, joita vaille lapsena jäit?
Furman kommentoi tarinoita psykologisen kirjallisuuden ja tutkimuksen avulla.
Teos on erittäin lämminhenkinen ja sen lukemisesta tulee hyvä mieli. Ihmisillä on monia keinoja selviytyä vaikeista tilanteista. Selviytymiskeinoja voivat olla mm. muut ihmiset, luonto, mielikuvutus tai kirjoittaminen ja lukeminen. Tärkeää on myös se, että ihminen ymmärtää, että hänen kokemansa vääryys ei ole hänen omaa syytään ja hän on tilanteessa toiminut niin järkevästi kuin hän on niissä olosuhteissa kyennyt. Selviytymisestään saa ja pitää olla ylpeä. Ja vaikka ihminen olisi kokenut kuinka ison menetyksen, hän voi traagisesta tapahtumasta huolimatta miettiä, mitä hyvää tuo kokemus on tuonut hänen elämäänsä. Menetykseen ja suruun ei tarvitse jäädä vellomaan, vaan ihmisellä on oikeus katsoa eteenpäin ja jatkaa elämäänsä,
Nyt jälkikäteen kirjaa selaillessani huomaan tykästyneeni kirjaan enemmän kuin aluksi ajattelinkaan. Kirjan loppuosassa on monia puhuttelevia kansantarinoita, joita en nyt tähän siteeraa. Lempitarinani näistä tarina vanhasta, viisaasta rabbiinista ja pienestä linnusta. Siihen tarinaan oikeastaan kiteytyy koko Furmanin teoksen idea: Se, jatkatko elämääsi vai muserrutko kuoliaaksi "se riippuu sinusta, ystävä hyvä. Se riippuu kokonaan sinusta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti