lauantai 6. helmikuuta 2016

Kylmä kuvaus kurjuudesta

Aki Ollikainen
Nälkävuosi
Siltala 2012


Olin ostanut tämän kirjan jo muutama vuosi sitten. Lukuhaasteessa tämä kirja mainittiin alle 150-sivuisena kirjana ja minäkin päätin etsiä sen hyllyn uumenista.

Luulin, että kirja olisi käsitellyt ison vihan aikaa ja 1700-lukua, mutta sen tapahtumat sijoittuivatkin vuoden 1867-68 nälkätalveen.

Minulle jäi teoksesta mieleen laajat lumiset ja viimaiset lumikentät, joiden keskellä ihmiset pyrkivät selviytymään. Osa tuupertui matkalle ja joutui ruumislaudoille makaamaan.

Valitettavasti juuri nyt tunsin vastenmielisyyttä kaikkea kurjuuden kuvausta kohtaan. En halunnut paneutua tämän kirjan henkilöihin ja siksi he jäivät minulle etäisiksi. Tarinassa seurattiin köyhän äidin ja hänen lastensa kerjuumatkaa kaupunkiin. Toisena tasona kulki hyvinvoivien kaupunkilaismiesten elo. Vaihtuvat näkökulmat sekoittivat entisestään lukukokemustani enkä oikein jaksanut keskittyä kumpaakaan kunnolla. Esim. romaanin lopussa uivan miehen henkilöllisyys jäi minulle epäselväksi.

Pieni, lyhyt ja kylmä kirja.
Tulipahan lukaistua sekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti