Keski-ikäinen nainen ja kesä

Eeva Kilpi:
Kesä ja keski-ikäinen nainen

WSOY 1970

Kesäloman alku tuntui kutkuttavalta ja yhtäkkiä tuli valtava halu lukea Eeva Kilpeä. Googlettelin ja löysinkin teemaan sopivan teoksen nimeltä Kesä ja keski-ikäinen nainen. Hainkin sen välittömästi kirjastosta ja aloitin lukemisen.

Novellit olivat taattua Eeva Kilpeä. Hän edustaa minulle lihallista naista. Hän ei koskaan kirjoita vähäverisesti, vaikka hänen teoksissaan saattaa tuollaisia vähäverisiä naisia vilahdella. Hänen päähenkilönsä ovat aina vahvoja, naisellisia naisia, joilla on paljon kipupisteitä. Niistä ehkä yksinäisyyden pelko on kaikista herkistynein. 

Näissä Kilven novelleissa naiset ovat yksinäisiä. He ovat sinut tuon tunteensa kanssa, kuka enemmän kuka vähemmän. Kilven naiset uskaltavat heittäytyä suhteisiin fyysisestikin, mutta he tiedostavat aina noiden suhteiden hinnan. Kun saa läheisyyttä, se myös aina jättää pienen, kaihertavan kaipauksen. Siksi ehkä rakastankin Kilven tapaa kirjoittaa. Minä tunnistan tuon kaipauksen, minäkin olen täynnä tuollaisia pieniä, syviä koloja. 

Kilpi kirjoittaa nelikymppisen naisen elämästä seitsemänkymmenluvulla. Hänen kirjoissaan ollaan usein mökillä, pois ihmisten ilmoilta. Siellä kävellään korkeassa heinässä, lämmitetään saunaa ja pestään satunnaisen vieraan selkää. 2000-luvun nelikymppisenä en voi kuin ihmetellä, kuinka joku jaksaa elää mökkiolosuhteissa viikkokausia, ilman että täytyy käydä välillä kaupungissa tuulettumassa. Minä en pärjäisi yhtäkään aamupäivää ilman radion ääntä tai vuorovaikutusta Twitterissä tai Facebookissa.

Kilpeä lukiessa keski-ikäisyys ei tunnu yhtään ahdistavalta vaan miellyttävältä ja vapauttavalta elämänvaiheelta. Enää ei ole kiinni lapsissa eikä perheessä, vaan on aikaa olla itsekseen ja tutustua itseensä uudelleen. Voi rauhallisin mielin katsoa sekä eteen että taakse ja löytää sisäisen rauhan.