Erich Maria Remarque:
Länsirintamalta ei mitään uutta.
Varasin Remarquen teoksen kirjastosta erään kollegani innostamana. Olin laatinut oppilailleni kirjalistan sotaa käsittelevistä kirjoista ja kysyin historian opettajalta lisäyksiä listaan. Olin kyllä kuullut teoksen nimen aikaisemmin, mutta en ollut koskaan nähnyt edes siitä tehtyä elokuvaa. Kiinnostuin kirjasta entistä enemmän kuultuani, että se kertoo saksalaisten nuorten miesten kokemuksista. Jostakin syystä olin ajatellut, että sekin on kirjoitettu liittoutuneiden näkökulmasta, kuten lähes kaikki muutkin ensimmäistä tai toista maailmansotaa käsittelevät teokset, jotka olen lukenut tai katsonut televisiosta.
Länsirintamalta ei mitään uutta -teoksen päähenkilö on Paul, joka on lähtenyt parikymppisenä nuorukaisena seitsemän opiskelukaverinsa sotaan. Kukaan pojista ei osannut aavistakaan, että sota veisi heidän loput nuoruusvuotensa. Romaani näyttää todenmukaisesti, mitä sota tekee ihmisen psyykkeelle. Viattomimmastakin pojasta kuoriutuu juoksuhaudassa säälimättä tappava eläin, mikäli hän ei anna pelon lamauttaa itseään.
Surullisinta luettavaa on kuitenkin kuvaukset lomilta. Kotona muut ihmiset kohtelevat sankarina ja kyselevät rintamakokemuksista, joista nuoret miehet vaikenevat kuin yhteisestä päätöksestä. Siviilielämä tuntuu kaukaiselta ja vieraalta, pääsy rintamalle muiden sotilastovereiden luo tuo helpotuksen. Romaanin loppu jättää haikeuden lukijan mieleen, mutta toisaalta se lohduttaa.
Yle esitti tammikuussa 2014 saksalaisen minisarjan Sodan sukupolvi. Se kertoo viidestä berliiniläisestä nuoresta toisen maailmansodan pyörteissä. Kuten Remarquen nuoret saksalaissotilaat, nämäkin nuoret kuvittelevat, että suursota kestää vain hetken. Tämäkin teos kuvaa hyvin tavallisten saksalaisten nuorten ajatuksia ja tuntoja sodasta, joka näyttäytyy heille kovin toisenlaisena kuin valtion johto antaa kansalaistensa ymmärtää.
Molempien teosten jälkeen minua jäi askarruttamaan sodasta elossa selvinneiden kohtalo. Kuinka elää rikkoutuneen mielen kanssa siviilissä. Millaisin eväin nämä sodan sukupolvet maailmaansa rakensivat ja millaisen henkisen perinnön he jättivät tuleville sukupolville. Jotkut rintaman kauhuista selviytyneet ovat jalostaneet noista kokemuksistaan taidetta. Tunnetuin lienee J R R Tolkien, joka purki sotatraumojaan Taru Sormusten herrasta -trilogiassaan. Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on sekin kirjoitettu toisen maailmansodan varjoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti